Tuomon uusia runoja ja ajatuksia valikoimana
Ilta ei viettele. Se on hiljaa. Silmieni ympärillä on edellisten unien kierteet. Olemukseni odottaa hyväilyjä.
Hankasalmella 6.4. 2008 klo 22.47Enkelipoika lähettää sähköisiä viestejä meren takaa, kiittää lakritsista, sanoo, olen ystävyyden arvoinen ja erityinen mies; lähettää tyylikkään animaation, syntyy perhonen. Hän ajattelee minua ja toivoo päiväni olevan hyvä.
Hankasalmella 6.4. 2008 klo 22.52Musiikki täyttää suuren musiikkiluokan korkuuden, soi draama ja kauneus flyygelistä, Sibeliuksen Barcarola, Brahmsin yksi Intermezzoista. Voiko enempää toivoa maagisella hetkellä?
Hankasalmella 6.4. 2008 klo 23.01Hiljaisuus. Kynä ratisee merkkejä, sanoja ja lauseita paperille. Kosketus. Hankasalmella 8.4. 2008 klo 23.36
Kaverin pää on sylissä. Käsi pyörittää hellästi hiuksia ja korvalehteä.
Hankasalmella 8.4. 2008 klo 23.39Sade räiskii auton tuulilasille märkiä täpliä. Maisema on udunsamea ja karu.
Hankasalmella 8.4. 2008 klo 23.41Maan pinta on veikeästi valkonukattu, laaja taideteos.
Hankasalmella, 18.12. 2007 klo 23.1Elämä on läpisuodatettu kuin kosketus.
Hankasalmella, 18.12. 2007 klo 23.25Silmien katse on levollinen, heleänsininen safiiri, kutsuva ja hellä.
Hankasalmella, 18.12. 2007 klo 23.32Tsaikovskin Venelaulussa leijuu herkkyyden ja melankolian uskomaton sekoitus kutsuvana ja vastustamattomana.
Hankasalmella, 18.12. 2007 klo 23.37Harjoittelen pianolla konserttia varten Chopinin Nocturnea, Hannikaisen Hämärän ääntä ja Schumannin Unelmointia. Siinä on yhdistetyneenä vuosien kokemus ja taito, ja silti harjoitella sävelten läpi uutta viritystä, sormenpäiden, käsien ja pään yhteistyötä.
Hankasalmella, 1.1. 2008 klo 15.22Kuu on kuin keisarin kiepsahtanut vene merkillisesti kallellaan oikea yläkulma ylevästi kohollaan, taivaalla hiljalleen etenee tummalla taustalla kaukana.
Hankasalmella, 14.1. 2008 klo 22.35Kuva. Elävä ihminen on silmien edessä: vaaleat hiukset, kasvonpiirteet hämmentävän kauniit, silmät merensiniset, käsivarret sopusuhtaiset, rintojen hivelevä kaarrotus, vatsan viehkeä täydellisyys ja siniset farkut kuin enkelillä, mykistävästi.
Hankasalmella, 14.1. 2008 klo 22.56Pimeys, ilon syvyys, mitä pitäisi todella tuntea ja olla ihminen.
Hankasalmella, 14.1. 2008 klo 23.32Kirjoittaminen on siitä merkillinen luovuuden laji, aina löytyy uutta eikä koskaan ole valmis.
Hankasalmella, 15.1. 2008 klo 22.21Ihminen on pieni olemassaolossaan.
Hankasalmella 15.1. 2008 klo 22.23Elämä on erillisten käännekohtien risteys.
Hankasalmella, 15.1. 2008 klo 22.27Ihminen kätkee sisälleen taskullisen muistoja ja salaisuuksia.
Hankasalmella, 15.1. 2008 klo 22.30Chopinin pianokonsertoissa elää tunteiden ja kokemusten pienoismaailma, pianistin taitavien sormien taikomana.
Hankasalmella 15.1. 2008 klo 22.35Aamulla, kun valon raja vähitellen piirtyy, kuu on hiljainen lähettiläs valon udun läpi, puiden latvusten yläpuolella.
Hankasalmella 25.1. 2008 klo 7.52Yö. Uni tiputtaa kultaisia hiuksiaan, pyytää heräämään.
Hankasalmella 1.2. 2008 klo 22.20Elämän rikkaus on sen mutkikkuudessa ja yllätyksellisyydessä.
Hankasalmella, 1.2. 2008 klo 22.30Elämäni on sekoitus sisua ja mieltä.
Hankasalmella, 1.2. 2008 klo 22.34Päivänvalossa seistessäni kodin portaalla pitää yksinäinen talitiainen vienoa liverryssooloaan; ajattelen, millainen päivästä tulee. Siitä ei tullut tavanomainen, ei työtä puoleksi vuodeksi elämän järjestelmällisyyden puolesta. Sen sijasta on kaksi keikkavarausta Jyväskylässä ja Konnevedellä, lisää vuoden eri päihin. Omalla kotikunnalla ei ole varaa työllistää. Siinä alkaa vähitellen tehdä pieniä siirtoja alueensa ulkopuolelle satojen ja satojen kilometrien päähän, hiljalleen tihentyviä siirtoja toisille reunoille omien taitojensa ja tietojensa ylläpitämiseksi, tavata uusia kasvoja ja antaa uusia elämyksiä.
Hankasalmella, 7.2. 2008 klo 22.14Kivun lävitse havaitsee, miten elämä on epämääräisesti vajaa, vuotaa viemäriin.
Hankasalmella, 7.2. 2008 klo 22.18Onko elämä koskaan kenellekään täysi.
Hankasalmella, 7.2. 2008 klo 22.27Omakustannuskirjoja
- Voima ja vastavoima, 1994
- Sanat kevennettyä puhetta, 1996
- Rubiininkivi kämmenellä, 1999 (Myllylahti Oy, Suomussalmi)
- Yksityispuhetta, 2001 (Myllylahti Oy, Suomussalmi)
- Capriccio runoja ja kosketuksia, 2004 (Taitotupa, Hankasalmi)
Tekstejä julkaistu myös antologioissa ja lehdissä.
Otteita Rubiininkivi kämmenellä kirjasta
Kaikki odotukset, rakkaudet ja toiveet syntyvät uskalluksesta.
Olen kuunnellut sonatiineja, pilviä, bluesia ja vanhaa musiikkia. Joskus tämä oleminen tuntuu hassulta.
Pienen poikaoppilaan harras toive: soita vielä jotain pianolla
Torstai-illan pianotunti, pieni tyttö istuu flyygelin ääressä ja äkkiä sanoo: "tämä on kivaa!"
Pieni poika istuu matalalla pianojakkaralla flyygelin ääressä, miettii ja etsii säveliä isosta soittimesta eikä tiedä mihin sormet osuisi. Tulee itselle levoton olo, ristiriitainen ajatuspinta, ei tiedä mitä tehdä ja haluaisi auttaa pientä miestä eteenpäin.
Ihmisellä tulee olla huone, hyvillä ajatuksilla ja muistoilla raikkaasti täytetty.
Otteita Yksityispuhetta kirjasta
Kirjoittamisen aloittaminen on vaikeinta, ei osaa edes tunnuslausetta avautumiseen
Pilkut jäävät pois, niiden välissä ovat kaikki sopivasti hengitetyt lauseet, puheen rytmi.
Soitan läpi Kuulan Surumarssia. Painan CD-soittimen nappia, ilmoille purkautuu Englundin pianokonsertto, jos siitä löytyy virittymistä iltapaivälle kirkon urkujen ääressä.
Kokeilen pianolla sieltä täältä hapuillen Musorgskin Näyttelykuvien kiehtovia säveliä. Säleverhojen läpi valuu musta tausta.
Yksinäinen katulamppu valaisee pimeyttä. Havupuut tuskin näkyvät tummuutta vasten.
Kirjoitan pieniä muistoja paperille.
Kova työ asettaa suuret vaatimukset. Jäljet näkyvät jälkeen päin, poimitaan kypsiä hedelmiä ja nautitaan niistä täydesti.
Rahmaninovin cis-molli Preludin jyhkeät sointupilarit, levottomanenergiset murtosävelet ryöpsähtävät flyygelin avoimesta kannesta ulos.
Marmoriin muodostetaan eloisia kuvia sumusta, autuudesta kiihkeä elämänmeno, muutos lähtee ihmisen sisimmästä, pulppuava geysir, täysi kudos elämää.
Eikä puhelin pirise kesän harmoniassa jossa reipas sade vyöryy, raikastaa vihreän, tuoksuvan ilman.
Kokeilen vanhasta flyygelistä musiikin fragmentteja ja pää kuhisee suunnitelmia näennäisessä järjestyksessä.
Otteita Capriccio - Runoja ja kosketuksia kirjasta
Harhailla kirjaston hyllyjen välissä, päämäärätön etsijä, hapuilija.
Iso kirja osuu kohdalle erillisenä hyllyssä, lehteillä kunnioittavasti sivuja Einsteinin suhteellisuusteoriasta, ajatuksia, kommentteja, selvennyksiä, filosofian lauseita ja matemaattisia merkintöjä.
Miettii sitä, miten pieniä me olemme, inhimilliset olennot heikkouksinemme ja vahvuuksinemme.
Erisävyisiä sinipilviä leijuu taivaalla kattona. Asvalttitie kiemurtelee peltojen ja metsien välillä kuin käärme. Aurinko kietoo ilman lämpimänä sekoituksena.
Toisaalla ovat elämän loimilangat sekaisin, kuvaelman käsikirjoituksen esiaste käsiteltynä. Elämä kohokirjaimin on tatuoituna huutomerkkinä, yllätysleikki.
Sade raksuttaa kuin konekivääri auton tuulilasille märkää vastalausettaan. Ympärillä ovat majesteettiset tunturikeilat vieretyksin, uppoavat sumupilveen.
Sateen keskellä aukeaa tunturimaisema, pitkä kaaritiesilta on edessä. Vuono on alapuolella mahtavan leveänä ja syvänä halkaisten tienoon, sen koskettava kauneus.
Viulisti antaa maagisen tuokion kirkossa levitä tilassa, kietoa kuulijat musiikilliseen taidokkuuteen, suloiset soljuvat kuviot, flageolettiäänet, sormien näppäryys pitkin kieliä kieppuvat kauniisti, hellästi hyväilevä teemojen linja, henkeäsalpaava taituruus jumalaisesta lähteestä täyttää kirkon jokaisen nurkan, kuulijoitten aistinradat.
(viulutaiteilija Pyry Mikkolan sooloviulukonsertin inspiroimana)
Iltapimeässä, television kuvapinnan läikittäessä olohuoneen virityksen, leikkaavat tilan Bachin ja Shostakovitshin Preludit ja fuugat, pianistin sormien muodostaessa musiikin jatkuvuuden kartan, kaleidoskoopin, rytmit ja kudokset kuin säveltasojen hereä leikki ja filosofisuus leviää ilmaan.
(pianotaiteilija Olli Mustosen cd –levyn inspiroimana)
Yksittäisten tapahtumien selkeä kuvanauha pyörii päivän kuumuudessa. En ole oma itseni valon paljaudessa, asioiden huumaavuus päässä, vaatii paljon, tässä, juuri nyt.
Taivaalla lojuvat sattumanvaraisena kuviona erimuotoiset, erivärisensiniset pilvet tummuusasteissa. Ikään kuin yläkerta tekee odotusta tulevalle, puut taipuvat tuulessa. Sade tarjoaa osansa.
Bachin musiikki, pianonsointi, leikkautuu olohuoneen läpi lohdutuksena, valoisana, vaikuttavana, vanhan musiikin apoteoosi, sointikuvan täydellisyys tasapainottaa mielen.
Mieli avoinna syntyy valkoiselle vapaalle paperille kirjoitusta ilman epäröintiä. Lauseen alku vilahtaa aivojen kiemuroissa, purkaa kimpoavin kaiverruksin piirrettynä.
Rakennettu, kirjoitettu sointikuvaa melodianuotitukselle, syvyyttä ja kauneutta lauseille, runoille, jotain olennaista, merkityksellistä aikojen kuluessa joskus kuultavaksi toisillemme, välittää harmoniaa, elämyksen vastapaino.
1. Luin Rasan runosta hiljaisen kiurun, pienen pulmusen, elämän kosketuskuvan.
2. Niin paljon asioita ei ehdi kaikkia tekemään yhden päivän ajassa.
3. Pään sisältä avattua omaa kirjoitusta. (mietteet kirjoitettu hankasalmelaisen Anja Kukkosen runojen inspiroimina)
Bachin die Kunst der Fuge´ssa leijuu maailman musiikkiperintö tulevaisuuden ihmisille syvästi inhimillisenä lankana, kiedottuna harmoniakudoksena, voimana ja herkkyytenä, kieppuu nuottitekstin läpi syvällisenä hehkuna, puhutteluna, monitahoisena kokemuksena leikaten huoneen seinien sisäpuolella, kosketuksena aikojen läpi.
(pianotaiteilija Grigori Sokolovin cd-levyn inspiroimana)
Ligetin musiikissa kieppuu rytmin hereänkiivas sykintä, teutaroiva sävelkenttä alhaalta ylös, kipunoiva sävelkierre prestissimo pianossa tai mietiskelevä tummuus basson rekistereissä repeää leveään lauseeseen.
(Etudes pour piano, premier livre, 1985 kolmesta ensimmäisestä etydistä)
(kuunneltu 18.6.2004 myöhään illalla Ligetin etydien cd-levyä kolmea ensimmäistä etydiä, runo kirjoitettu etydien inspiroimana)
Ilo, pyyhitty murhe.
Rakkaus, se kysyy itsetuntoa kahden ihmisen olemuksen välillä. Tarvitseeko se vielä lisää?
Auringon tulipallosta muodostuu silmien iiriksen vastavälähdys, käännetty heijastus.
Kirjoitettu lause, nuottifraasin vastine on ilmaisun täysi merkitys ihmistajuntaa ja kansakunnan muistia.
Väite himoitsee rajua vastaväitettä, ulosheitettyä huutoa. Tämä elämä eteenpäin edustaa nyt.
Murhe, varastettu ilo.
Elämä on katseelta verhottu salaisuus.
Liian vähän pyydetty on vähän haluttua. Maailma on mennyt sekaisin mutkikkuuteensa.
Aamu on yötä parempi, rehellisempi, mutta me emme ole sitä.
Illassa, tihentynyttä tiivistynyttä sadetta, siroaa auton etutuulilasille, pyyhkiytyy ja tanssii nopeasti uudelleen lasille; taivaan märkä musiikki putoaa, vastaantulevan auton valoissa kimaltaa, ympärillä tummuus, ja valkeat läiskät puitten juurilla, pelloilla täplittämässä mustuutta.
Chopin´in Yökappaleissa lepattaa universumin liike ja aika, herkkänä ja ankarana virtana pianistin sormien ja mielen putouksena, kuin syvä kaipaus keinuisi aisteissa, olemuksessa.
(pianotaiteilija Janne Mertasen Chopin –cd –levytyksen inspiroimana)
Rakkaus on ihokosketuksen piirtokirjoitusta, lämpöinen syli, läheisyys, kädet vastakkain, vain hiljaa hetken verran.
Talven tie on liukas, jossakin täytyy ihmisen kulkea, vaikka ei tiedä omaa päämääräänsä tarpeeksi tarkkaan, unohtuu lopulta sinne jonnekin, hämärään.
Elämä kuin lattialta pyyhkäisty pöly, taikaa ja unelmaa kieppuvana sekoituksena eikä koskaan voi tietää, mitä siitä seuraavaksi löytyy. Elämää, sitä täytyy saada ehdottomasti lisää.
Musiikissa on kaikki elämyksen kirjokultalanka, kipunoi ja hellii päiviämme hyvässä ja pahassa, nuottikuva päässämme, leikki lepää.
Ihmiset, jotka tapaat hyvin harvoin, eivät uneksi, eivät rakasta, käpertyvät omaan tummuuteensa, ottavat etäisyyttä ja unohtavat itsensä ja toisensa.
Rakkaus on luonnon hahmotelma, lipuu muistojen mielenliikkeet, turvaverkko kuin suojaavat kädet ympärillä, sydämen sykintä.
Bachin Koraalin pianosovitus heijastuu ilmaan syvyyden kosketuksena, viimeistelty lempeä kaarros, tasainen pulssin sykintä, rukousta, puhdistuminen maallisesta painosta, melodian pakoton keinunta, kirkkaus kietoutuu väreiksi, pastellinsävyiksi, sateenkaari ja taivas.